Nimim. Kirahvi kädelläni

”Resilienssi on psyykkinen ominaisuus, jota on toisilla on enemmän kuin toisilla. Jotkut selviävät monista vaikeista vastoinkäymisistä, joillekin pienimmätkin koettelemukset voivat olla liikaa.

Resilienssiin vaikuttavat eri tekijät lähtien kasvatuksesta ja biologisista ominaisuuksista. Olemme jo geneettisesti eri tavoin herkkiä ympäristön vaikutuksille. Lisäksi resilienssiä rakentavat yksilön omat kokemukset sekä lähipiiristä ja ympäristöstä kumpuavien myönteisten ja haitallisten tekijöiden vuorovaikutus.”

www.mieli.fi

Kuulin koko sanan ensimmäistä kertaa vasta pari vuotta sitten. Mielenterveys- ja päihdekuntoutujien kanssa työskentelevä ystäväni esitteli minulle termin, ja ymmärsin sen tarkoittavan suomeksi elämänsietokykyä. Kyllä, minulla on. Jos jotain, niin tätä. Resilienssin sanotaan olevan ainakin osittain periytyvä ja kasvatuksen ruokkima ominaisuus.

Minulle lienee lopulta ollut etua siitä, että minut on kasvatettu perheessä, jossa ketään ei ensisijaisesti kiinnostanut kysyä eikä kertoa miltä juuri nyt tuntuu. Saati että kukaan olisi tiennyt, että niitä tunteita pitää jotenkin osata tunnistaa tai käsitellä. Isältäni olen oppinut vahvan ratkaisukeskeisyyden kaikessa toimissani. Ratkaise ongelma ja mene eteenpäin. Ei tarvitse voivotella, saati itkeä, koska siitä ei ole ongelman ratkaisemisen kannalta mitään hyötyä.


Resilienssiä voi kehittää rutkasti vielä aikuisenakin. Se on kuin lihas, joka kasvaa, kun sitä käytetään. Resilienssi kasvaa siinä, kun asiat menee kerta toisensa jälkeen päin vittua, mutta sinä selviät siitä. Menet eteenpäin. Kasvaa usko siihen, että mistä tahansa selvitään, koska on ennenkin selvitty. Uskallat rikkoa rajoja astua ulos mukavuuslueeltasi. Näin saat asiat menemään vielä isommin ja näyttävämmin perseelleen, mutta hei, on näistä aina ennenkin selvitty!

Resilienssin taustalla on nälkä elämään. Sinä et malta jäädä paikallesi makaamaan ja vaikeroimaan, koska on vielä niin paljon nähtävää ja tehtävää. Kaatunutta maitoa ei saa takaisin lasiin, mutta voit äkkiä ottaa uuden lasillisen ja jatkaa matkaa. Haluat ottaa riskejä. Ne väistämättä joskus kostautuvat. Mitä sitten?

Nälkä elämään tuo myös resilienssireseptini parhaan ainesosan. Se on väsymys. Kun on niin paljon asioita, mitä haluat tehdä, niin paljon ovia, joista kurkkia, tulee väsymys. En nyt puhu uupumuksesta tai burn outista, vaan sellaisesta kroonistuneesta lepovajeesta, jota on hankala paikata muualla kuin viikon lomalla. Eikä sielläkään, jos kohteessa on paljon nähtävää ja tehtävää.

Krooninen lepovaje puolestaan aiheuttaa sen, et kertakaikkiaan jaksa hätkähtää pikkuasioista. Tai jos hätkähdätkin, niin et jaksa jäädä jaakaamaan ja spekuloimaan niiden äärelle. Ikävät tilanteet hoidetaan pois alta parhaalla mahdollisella tavalla, ja sitten mennään eteenpäin.

Koen hirvittävän kuormittavina ihmiset, joiden kanssa pitää spekuloida asioita, joilla ei ole mitään merkitystä. Kuten mistä koira on saanut nenäpunkin. Hoidetaan kaikilta talouden koirilta nenäpunkki pois. Kerrotaan kaikille koirakavereille, joita on tavattu, että meidän koiralla oli nenäpunkki, hoitakaa omanne jos koette sen tarpeelliseksi. Sen jälkeen jokainen nenäpunkkiaiheinen keskustelu on mielestäni turha. Jälleen kerran, siskot ja veljet: Mennään eteenpäin.

Sairaudet ja surkeudet eivät viehätä minua, enkä halua viettää niiden äärellä tarpeettomasti aikaa. Sen verran lähden ujuttamaan new age -ajattelua tähän mukaan, että henkilökohtaisesti olen vakuuttunut siitä, että vedämme elämäämme lisää juuri sitä, minkä parissa aivomme askartelevat valtaosan ajasta. Olkoon se vaikka sitten sairaudet tai traaginen menneisyytemme.

Maailmassa on niin paljon uuttakin nähtävää, etten halua kokea menneisyyttä uudestaan ja uudestaan. Siksi pyrin ajattelemaan jotain uutta sen sijaan, että pyörittäisin päässäni minua kaksi viikkoa sitten kohdannutta epäonnea, saati vuosia sitten kuoliaaksi mädäntynyttä parisuhdetta.

Saatan vaikuttaa tunteettomalta. En ole. Olen edelleen huono kysymään miltä sinusta tuntuu ja huono kertomaan miltä minusta tuntuu. Tunnen silti paljon, myös myötätuntoa. Se, etten jaksa velloa kenenkään yksittäisessä ongelmassa viikkotolkulla, ei ole myötätunnon puutetta. Se on minulta jonkinlainen signaali, että jos et voi muuttaa menneisyytesi tapahtumaa, niin tule jo hyvä ihminen pois sieltä. Hyviä asioita tapahtuu tässä hetkessä ja tulevaisuudessa, niihin kannattaa panostaa. Tämänkaltainen ajattelu ei todellakaan auta kaikkia. Mutta koska se auttaa minua, tyrkytän sitä kaikille.

En ole sairastunut vahvuuteen. Skitsahtelen väsymystäni, itkenkin. Ymmärrän heikkouteni, ja ymmärrän sinunkin heikkoutesi. En tarkoita, että mitään tuntematta ja asioita käsittelemättä pitäisi vain jatkaa uuteen huomiseen, jauhaa lehtikaalit blenderissä aamupalaksi ja hymyillä niin kuin mummi ei olisi eilen kuollutkaan. Se ei ole resilienssiä, se on tunteiden nielemistä lehtikaalin mukana. Lehtikaali tulee kyllä ulos, käsittelemätön tunnetaakka jää.

Mutta jos haluat spekuloida uhkakuvilla tai puida loputtomasti menneitä tapahtumia, sinun kannattaa kääntyä jonkun toisen puoleen. Jonkun, joka haluaa luoda kanssasi uusia mahdollisia kuvia siitä, miten asiat olisivat voineet mennä, mutta eivät menneet. Jonkun, joka ei välitä siitä, ettei kerran piirretyn historian päälle voi piirtää uudelleen.

Tulevaisuuteen voi sen sijaan maalata vaikka kaksi kirahvia, jotka syövät samaan aikaan pähkinöitä sinun kädestäsi. Se on mahdollista!

2 vastausta artikkeliin “Nimim. Kirahvi kädelläni”

  1. Kertonee jotain itsestäni, että mietin että voiko kirahvit syödä pähkinöitä? Ja mitä tapahtuu jos ovat allergisia? Ja miltä näyttää, jos kirahvin kurkku turpoaa….?
    Resilienssi on hieno ominaisuus, mutta sanana vähän ärsyttävä. Tulee kyllä jotkut pissavaivat mieleen.

  2. Mä taas jäin miettimään että “yltääkö” kirahvi niin alas vai pitääkö mun kiivetä tikkaille. Olis kyllä kiva syöttää kirahvia kädestä.

    Hyvä teksti. Suoraan kun mun elämästä, kiva tietää että meitä on muitakin vaikka välillä tuntuu että kaikki muut vaan velloo menneessä ja siinä mitä olis voinu olla JOS.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *