Älä anna sitä pois!

Olen miettinyt tätä aihetta kauan, mutta en vieläkään tiedä, miten tämä puetaan sanoiksi niin, että edes yksi kahdeksasta ymmärtää pointin. Lähden yrittämään.

Katsoin dokumentin miehestä, jolla oli ollut kuolemanrajakokemus auto-onnettomuuden jälkeen ja myöhemmin vielä pari kohtaamista onnettomuudessa menehtyneiden perheenjäsentensä kanssa. Mies kuvaili, että nämä kokemukset tuntuivat hänestä paljon todellisemmilta, kuin mikään, mitä hän on koskaan kokenut. Silti hän ei ollut moneen vuoteen kertonut näistä kenellekään, ettei häntä pidettäisi hulluna.

Hän ei todennäköisesti halunnut kertoa senkään takia, ettei hänen tarvitsisi luopua kokemuksistaan. Jokuhan aina sanoo, että tuollainen kokemus ei ole todellinen. Joku antaa tieteellisen selityksen sille, mitä on tapahtunut, tai sille, ettei mitään ole ylipäätään tapahtunut. Joku tulee, ja yrittää ottaa sinun kokemuksesi pois. Vaikka jokin, mitä olet kokenut, on sinulle todellisempaa kuin mikään koskaan ennen, toinen voi vain tulla ja sanoa, että olet hullu. Koska hän saa ilmeisesti jotenkin päättää oliko sinun kokemuksesi oikea.

Mikä on oikea?

Eikö oikea kokemus ole se, jonka sinä koet ja tunnet? Miten jokin kokemus voi olla väärin tai olla kokonaan olematta? Miksi sinä sitten koet sen?

Älä anna kokemustasi pois. Se on sinun, ja sinulla on oikeus siihen. Sinä omistat sen.

Me totumme koko elämämme ajan luopumaan kokemuksistamme. Olet lapsena sovittamassa kenkiä, ja sanot äidille, että tämä kenkä puristaa. Äiti sanoo, että se ei voi puristaa, koska sen kaksi kokoa isompi kuin edelliset kenkäsi. Joku perustelee sinulle miksi sinun kokemuksesi on väärä. Sinä annat kokemuksesi pois ja kuljet liian kapeissa tennareissa seuraavan kesän miettien, että tältä kai näiden sitten pitää tuntua.

Meidän tunteitamme ja kokemuksiamme nollataan ja vähätellään lukemattomia kertoja elämämme aikana. Sitä tekevät huomaamattaan hyvää tarkoittavat ihmiset sanomalla ”älä nyt ota sitä noin raskaasti, ei se niin vakavaa ole”. Ja sitä tekevät tarkoituksella ihmiset, joilta itseltään puuttuu niin paljon, että he haluavat ottaa muiltakin kaiken pois.

Meidät on opetettu siihen, että jokin ulkopuolinen taho saa määritellä sen, mikä on oikeaa ja todellista, eikä meidän sisäisellä kokemuksellamme ole siinä mitään sananvaltaa. Mitä h*lvettiä? Miksi me uskomme ennemmin muita kuin itseämme? Miten joku voi sanoa, ettet kokenut sitä, mitä juuri koit? Miten toinen ihminen voi tietää meitä paremmin?

Minä teen energiahoitoja ja käytän niitä oman hyvinvointini tukemiseen. Minä en osaa selittää mitä hoidoissa tapahtuu enkä antaa tieteellisiä selityksiä kaikille ilmiöille. Tiedän kuitenkin, mitä hoitojen aikana koen, ja mitä hoidettavilleni tapahtuu. Luotan omaan kokemukseeni tässä asiassa kuin vuoreen. Olen varma, että jossain vaiheessa nämä osataan tieteellisesti selittää, mutta minun ei onneksi tarvitse odottaa siihen asti. Minulle riittää oma kokemukseni. Jos joku haluaa kertoa minulle, että olen harhainen hullu, niin sekin on ihan ok.

En edes yritä sanoa, etteikö toisen kokemusta saisi kommentoida ja kyseenalaistaa. Eivät ihmiset sellaista osaa lopettaa, eikä ole tarpeenkaan. Keskusteluhan on aina hyvästä ja voi viedä uusiin, odottamattomiin suuntiin. Mutta vaikka sata ihmistä huutaisi sinulle kurkku suorana, että sinun tunteesi ja kokemuksesi ovat väärin, älä usko. Heistä yksikään ei ole sinun sisälläsi. Sinä olet. Sinä näet ja koet asiat juuri omalla, uniikilla tavallasi. Ole itsesi paras ystävä ja pidä itsesi puolta. Kuuntele itseäsi tarkkaan, ja usko kaikki, mitä kuulet.

Tulinko selittäneeksi pitkästi ja laveasti mitä tuo kuuluisa ”omassa voimassa pysyminen” tarkoittaa? Täytyy googlettaa. Kyllä.

Omassa voimassa-kirjassa Jaakko Halmetoja sanoo: “Kun sisäinen maailma säätelee ulkoista, olemme voimakkaita. Kun ulkoinen maailma säätelee sisäistä, tunnemme olomme heikoksi”. 

No tämähän oli juuri se, mitä yritin pukea sanoiksi. Jaakko olisi voinut kertoa, että se on jo tehty. No mutta tulipa tätä asiaa kopeloitua nyt kuitenkin, niin tarjoilen sen myös teille!

5 vastausta artikkeliin “Älä anna sitä pois!”

  1. Itse en usko näihin hoitoihin, mutta haluaisin uskoa.
    Olen kokeillut enkä saanut siitä mitään. Voisko olla että toimisi paremmin, jos uskoisin enkä vaan tarkkailisi kriittisesti.

    1. Ei sillä ole hoidon tehon kannalta väliä uskooko siihen vai ei. Jotkut “uskomattomat” on kokeneet hoidon hyvin voimakkaana ja sen jälkeen uskoneet. Kriittisyys on ihan ok ja jopa suotavaa. 🙂 Kaikki ei vaan toimi kaikille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *