Somelakkopäiväkirja, päivä 1

– ensimmäinen ja viimeinen-

Aloitin toukokuussa kirjoittaa somelakkopäiväkirjaa. Teoksesta ei näköjään tullutkaan kokonaista kirjaa, vaan yhden blogitekstin mittainen raportti, jonka voin nyt iloksenne ja mahdolliseksi vertaistueksenne julkaista.

Päätin eilen, etten mene tänään someen. Tällä hetkellä minua provosoivat ihmistyypeistä eniten yltiöpositiiviset, yltiönegatiiviset, neutraalit jaarittelijat ja oman kilven kiillottajat. Eli kaikki. Vika on minussa, ei heissä. Ongelma on ratkaistavissa helposti eristäytymällä näistä vaikutteista hetkeksi.

Ensimmäisen kerran olin facebookissa aamulla heti kun sain silmät auki ja herätyksen sammutettua. Se on tapa. Sitten muistin, ettei pitänyt. Lopetin. Seuraavaksi tuli tyhjä hetki aamukahvikupin kanssa. Ajattelin, että kirjoittaisin jotain, mutta sitten kävin vessassa ja huomasin, että noin 12 vuotta täyttävät pyjamahousuni ovat lopullisesti lahoamassa. Käytin puoli tuntia selaten nettikaupoista pyjamahousuja. En päätynyt vielä mihinkään ratkaisuun, koska pyjamahousut on iso päätös, eikä sitä tule tehdä hetken mielijohteesta. Pyjamashoppailu lienee niinsanottua todellisuuspakoa ja sijaistoiminto siinä missä somekin, mutta siitä ei tule pahalle tuulelle. Suosittelen. (Täyspuuvillaisia, keinokuidut eivät ole hyväksi kenellekään.)

Tallihommien jälkeen tuli jälleen tyhjä hetki. Pesin kolme koiraa ja sen jälkeen kylpyhuoneen lattian. Mitään näistä ei ole tapahtunut ihan lähihistoriassa. Kaikkihan tulee olemaan pilalla saman tien kun koirat käyvät seuraavan kerran ulkona ja palaavat sieltä tasan yhtä kuraisina. Tekeminen oli kuitenkin itsessään palkitsevaa, ja annoin vielä itselleni luvan ajaa kiinanharjakoiran kaljuksi.

Karvojen ajelu eläimistä on niin käsittämättömän koukuttavaa, että sosiaalinen media jää aina toiseksi. Haluaisin töihin johonkin sellaiseen rescuejuttuun, mihin tuotaisiin huopuneita kissoja, koiria, lampaita ja poneja joka ikinen päivä. Ja sitten joku sanoisi: ”Turkin hoito on laiminlyöty niin kauan, että ainoa vaihtoehtomme on ajella se pois.” Minä käynnistäisin karvaleikkurin ja etsisin huovan alta eläimen. Ihmisellä pitää olla unelmia.

Otin Harjakaisesta kuvia, mutta en postannut niitä someen. Kaikki Suomen koiraihmiset varmaan odottavat henkeä pidätellen, että milloin paljastan kesän 2020 harjakoiramuodin. Odottakoon, kunnes kaikki Suomen muut ihmiset lakkaavat ärsyttämästä minua.

Harjakainen. Rauha hänen sielulleen, joka vaelsi maan päällä vaihtelevassa karvapeitteessä noin 16 vuotta.

Väitetään, että jos ei roiku sosiaalisessa mediassa koko aikaa, oikean elämän ihmissuhteet alkavat kukoistaa uudella tavalla. En huomaa eroa. En ole vastannut tänään puhelimeen kenellekään muulle kuin sille, jonka arvasin puhelinmyyjäksi. Niistä pääsee nopeammin eroon kuin kavereista. Ei huvita muuten yhtään puhua kenenkään kanssa. Mainittakoon, että minulla on ihania kavereita, eli vika on jälleen kerran minussa. Vai onko se vika sittenkään, jos vaan haluaa erakoitua yhden päivän ihan kokonaan?

… myöhemmin samana päivänä

Terveisiä Zalandosta. Tilasin pyjamahousut ja samalla myös vahingossa tennarit. Molemmissa oli merkki ”kestävä kehitys”, joten pidän itseäni hyvänä ihmisenä siitä huolimatta, että tämä facebookista pois pysytteleminen on maksanut minulle tänään jo satasen.

Kello on 14.25 ja nyt minulla on valtavan tyhjä hetki. Menen makaamaan sänkyyn selälleni. Sitä kai se somessa lorviminen yleensä on, että ei jaksa tehdä mitään. Jos ei jaksa tehdä mitään, niin miksi ei makaisi sängyssä? Sinne paistaa aurinko.

… ja vielä myöhemmin

Klo 23.23. Terveisiä Emmerdalesta, kaikkien todellisuuspakolaisten unelmakylästä! Iltatallin jälkeen tulee ehkä pahin tyhjä hetki, koska silloin on jo niin väsynyt, ettei jaksa mennä edes nukkumaan. Silloin mennään tietysti facebookiin, ainakin tunniksi. Mutta onneksi on Cain Dingle, pelastajani, joka tarvittaessa kantaa minut pois someorjuudesta vahvoilla käsivarsillaan.

Ennen Emmerdaleen menoa kävin facessa ajastamassa yrityksen sivulle yhden postauksen. En vilkuillut ympärilleni. Se oli täysin kliinistä ja platonista bisnestä!

Luulen, että pärjäsin aika hyvin tämän päivän. Ihmisvihakäyrä laski somelakon ansiosta ehkä kaksi pykälää, ollen siis enää lukemissa 26. Miten mainio lähtökohta ponnistaa seuraavaan päivään!

Taloudellinen puoli hieman huolestuttaa. Sadan euron päivähinnalla minulla ei ole varaa olla pois somesta kuin ehkä puolikas päivä kuukaudessa. Lisäksi tarvitsisin lisää huopuvia eläimiä, jotta elämä tuntuisi mielekkäältä.

Taidan pitää ainakin huomisen lakkoa tästä somelakosta.



Nimim. Sittemmin taas orja